Kerronpa tässä tarinan, josta on kauan aikaa. Oli ihan tavallinen arkiaamu ja olin ansiotyöstäni vapaalla. Olin lähdössä päiväksi pois. Keittiössä oli syöty ja juotu ja lattialle oli tippunut monenlaisia murusia. Antaapa olla, kerkiäähän ne myöhemmin lakaista, ajattelin. Ja niin lähdin viettämään vapaapäivää muualle.

Tullessani takaisin huomasin jotain outoa. Missä olivat muruset pöydän alta? Onko täällä käynyt siivooja?

Jatkoin illan viettoa lankakerän ja puikkojen kanssa ihan yksin, sillä elämänkumppani oli sillä viikolla komennushommissa. Istuin sohvalle neulomaan. Sitten alkoi tapahtumaan.

Keittiöön ilmestyi hiiri. Avasin ovet ja yritin hätyytellä sitä ulos, mutta en onnistunut. En edes ajatellut muuta pahempaa tapaa. Välillä hiiri katosi ja neulominen jatkui.

Sitten hiiri tuli eteeni etujalat ylhäällä tanssien kahdella jalalla. Näky oli mahtava. Hiiri  esitti tanssia minulle ja tuli vieläkin lähemmäksi hyppelemään kahdella jalalla. Katselin ja neuloin ja sitten hiirulainen katosi jonnekkin.

Olin jo unohtanut vieraani vähäksi aikaa, kunnes tunsin jotain liikettä niskani hiuspalmikossa. Säikähdin ja tein nopean liikkeen ja kuului poks. Nousin ylös ja hiiri oli paikallani kuolleena. Olin nopeasti istunut hiiren kuoliaaksi.

Tästä tositapahtumasta on riittänyt pohdittavaa. Siis hiiri oli puhdistanut muruset pöydän alta ja syönyt ehkä liikaa ja vatsa oli turvonnut. Janokin sillä varmaan oli. Ja pyysikö se minulta jotain apua tanssiessaan ja oliko hiirellä todella hätä?
 Siihen loppui sen hiiren elämä ja tämä tarina jäi elämään ja on ihan totta.